Miksi hunaja ei ole vegaanista?

Onko hunaja vegaanista? Syökö vegaani hunajaa?

Hunaja ei ole vegaanista.

Asiasta on tosin mielipiteitä. Vegaaniaatten perustaja, Donald Watson, näkee hunajatuotannon hyväksikäyttävänä. Vastaväitteenä tähän on, että jos hunajatuotanto tehdään oikein ja otamme vain ylijäämä hunajan, mitä haittaa siitä on mehiläisille?

Agavesiirappi – “vegaani hunaja”

Hunajan korvikkeeksi sopii erilaiset siirapit. Agavesiirappi on lähimpänä hunajan makua ja koostumista. Sitä saa luontaistuotekaupoista, kuten hyvinvoinnin.fi. Agavesiirappi ja lähes kaikki muutkin siirapit ovat vegaanisia.

Miksi hunaja ei ole vegaanista?

Suuri osa syömästämme ruoasta syntyy niin, että hyönteiset pölyttävät kasveja. Pölytyksen tuloksena kasvit tuottavat satoa, esimerkiksi marjoja, hedelmiä, siemeniä tai pähkinöitä. Mehiläisiä ja muita pölyttäjiä tarvitaan ihmisten ja eläinten ruoantuotannon vuoksi. Mehiläiset tekevät hunajaa itselleen ja heidän terveytensä on uhattuna, kun ihmiset vievät hunajan.

Tässä olivat pääkohdat tiivistettynä. Asiasta on kuitenkin monia mielipiteitä. Seuraavaksi artikkelissa käydään läpi erilaisia näkökantoja.

Miksi mehiläiset ovat tärkeitä

Maailmassa on mehiläislajikkeita yli 20 000. Vain yksi lajike tekee hunajaa – hunajamehiläinen. Hunajamehiläisiä on maailmassa enemmän kuin muita mehiläisiä ja muita pölyttäviä hyönteisiä. Täten hunajamehiläiset ovat maailman tärkeimpiä pölyttäjiä.

On arvioitu, että 1/3 kuluttamastamme ruoasta vaatii pölyttämistä. Esimerkkejä ovat mm. avokado, soijapapu, parsa, parsakaali, selleri, kurpitsa, auringonkukan öljy, kurkku, sitrushedelmät, persikka, kiivi, kirsikka, karpalo ja melonit. Myös mustikoiden ja mantelien kaltaisilla viljelykasvien pölyttämisellä mehiläisillä on tärkeä rooli. Hunajamehiläiset pölyttävät myös esim. apilaa, joita syötetään nautakarjalle, joten sillä on vaikutuksia myös liha- ja maitoteollisuuteen. Lisäksi mehiläisillä on merkittävä rooli muiden tärkeiden viljelykasvien, kuten puuvillan ja pellavan pölyttämisessä. Lista on pitkä, mutta näistä esimerkeistä näkee, kuinka suureen osaan päivittäisestä kulutuksestamme hunajamehiläiset vaikuttavat.

Mehiläiset ovat kuolemassa

Mehiläisien määrä ympäri maailmaa on kovassa laskussa. Yksi suurimmista syistä on meidän päättymätön halumme hunajaan. Vuonna 2016, Euroopassa 600 000 mehiläishoitajaa tuotti 250 miljoonaa kilogrammaa hunajaa (Suomessa tuotettiin 1-5 miljoonaa kg).

Jotta hunajatuotanto pysyisi valtavan kysyntämäärän perässä, teollisesta mehiläishoidosta on tullut normi.

Miten hunaja syntyy

Mehiläiset valmistavat hunajaa omaksi ravinnoksi. Huonon sään ja talvikuukausien aikana hunaja on mehiläisten ainoa lähde ruoalle ja tärkeille ravintoaineille. Hunajamehiläinen, jota käytetään kaupallistetussa hunajan valmistuksessa, vierailee jopa 1500:ssa kukkasessa saadakseen tarpeeksi mettä täyttääkseen “hunajamahansa” (erillinen maha, jossa entsyymit alkavat pilkkoa mettä, muuttaen sen hunajaksi). Mesilähde valikoidaan tarkasti – mehiläisilläkin on suosikkikasveja. Pesään paluun jälkeen “kotimehiläiset” haihduttavat hunajasta liian veden pois. Kuljetettu mesi levitetään kennoihin, jotta veden haihtuminen olisi tehokasta. Hunajan valmistuttua, mehiläiset vahaavat hunajakennon ilmatiiviiksi odottamaan käyttöä.

Tiesitkö, että yksi mehiläinen tuottaa hunajaa elinaikanaan noin kahdestoistaosan (1/12) teelusikasta. Huomattavasti vähemmän kuin monet ihmiset luulevat.

Hunajan kerääminen

Tuhansien vuosien ajan hunaja on kerätty “savutustekniikalla”. Materiaalia poltetaan ja se laukaisee mehiläisillä paniikkitilan. Mehiläiset luulevat, että lähellä on metsäpalo ja alkavat kuluttamaan hunajaa ja valmistautumaan pesän siirtoa varten. Syömisen jälkeen, mehiläiset ovat uneliaita ja epäaggressiivisia, joka tekee hunajan keräämisen mehiläishoitajalle helpommaksi. 10-20 minuutin jälkeen mehiläiset huomaavat palon olleen väärä hälytys ja palaavat normaaliin rutiineihin. Vaikka tapa voi kuulostaa julmalta, sillä ei ole haittavaikutuksia mehiläisille (jos poltetaan orgaanisia materiaaleja kuten puuta).

Tärkein asia hunajan keräämisessä on ajankohta. Eettiset mehiläishoitajat keräävät hunajan keväällä, jolloin mehiläiset ovat ehtineet nauttimaan tekemästään hunajasta talven ajan ja jäljellä oleva hunaja on ylijäämää. Monilla teollisilla hunajatiloilla hunaja kerätään syksyllä, milloin hunajaa on eniten. Hunajan keruun jälkeen otettu hunaja korvataan siirappikorvikkeella. Korvike on huomattavasti huonompaa mehiläisten terveydelle, sillä siinä ei ole tarpeellisia ravinteita, rasvoja ja vitamiineja, mitä aidossa hunajassa on. Huonon ravinteen vuoksi mehiläisyhteiskunta heikkenee vuosi vuodelta.

Epäeettiset käytännöt

Tarvittavan hunajan anastamisen lisäksi monissa teollisissa mehiläistarhoissa mehiläiset laitetaan liian suuriin asutuksiin, jolloin heillä on liian monta hunajakennoa täytettävänä. Näiden omistautuneiden hyönteisten tiedetään työskentelevänsä kuolemaansa asti tämän vuoksi.

Monissa teollisissa hunajatarhoissa kuningattaria keinosiemennetään. Tällöin huonoja geenejä pääsee mehiläisten joukkoon ja se johtaa mehiläisten terveyden ja pitkäikäisyyden laskuun. Se altistaa mehiläiset suuremmalla todennäköysyydellä ongelmille, kuten taudeille. Taudit lisääntyvät myös, kun eri lajikkeen mehiläisiä käytetään samassa pesässä. Mehiläispesistä nämä taudit leviävät muihin pölyttäjiin ja pikkuhiljaa tappavat maapallon tärkeitä luonnon koneiston osia.

Tämän lisäksi monet mehiläispesät tuhotaan hunajankeräyksen jälkeen, jotta maanviljelijän juoksevat kulut pysyvät kurissa. Kuningattarilta leikataan usein siivet pois, jotta he eivät pääse ulos pesästä perustaakseen uutta mehiläisyhteisöä.

Hunajatuotanto kasvaa vuosittain kymmeniä prosentteja, eikä hunajan kuluttamiselle näy hidasteita. Hunajatuotanto, kuten muutkin kaupalliset tuotannot, on voittoa tavoitteleva operaatio, missä mehiläisten hyvinvointi on aina kaupallisten hyötyjen takana.

Eettinen hunajatarhaus

Hunajaa valmistetaan myös eettisellä tavalla, jolloin mehiläisiä ei hyväksikäytetä.

Miten voit varmistaa että ostamasi hunaja on eettistä? Monia asioita voidaan tarkastella. Paras tapa tietenkin on ostaa paikallista hunajaa hunajatarhaajilta itseltään. En ole vielä tavannut hunajatarhaajia, jotka eivät ole olleet innokkaita kertomaan tarhausmetodeistaan. Hiilijalanjälkeä miettiville, tämä on myös vähiten matkustuskilometrejä vaativa vaihtoehto. Orgaaninen hunaja on myös hyvä vaihtoehto. Orgaanisen hunajan sertifikaatti pitää tiettyjä vaatimuksia sisällään. Euroopassa sertifikaattiin vaaditaan mm. ettei tarhan lähellä ole epäpuhtauksia, kuten teollisuutta, teitä tai myrkkyjä käyttävää viljelysmaata. Tarhan lähellä on oltava orgaaninen farmi kolmen kilometrin säteellä. Mehiläispesiä ei saa valmistaa synteettisistä materiaaleista ja pesässä ei saa olla geneettisesti muunneltuja mehiläisiä. Mehiläisillä pitää olla koko ajan tarpeeksi ravintoa (orgaanista hunajaa tai sokeria, joka ei aliravitse mehiläisiä).

Monilla pienillä tarhaajilla ei välttämättä ole sertifikaattia, koska sen saaminen saattaa olla taloudellisesti liian kallista tai tarhaajalta uupuu jokin yksi pieni vaatimus sertifikaatin saamiseksi. Tästä johtuen myös monet pienet tuotteet joilla ei ole sertifikaatti, ovat hyvä vaihtoehto. Kannattaa keskustella lähitarhaajien kanssa heidän hunajastaan jos olet ostamassa sitä.

Agavesiirappi – “vegaani hunaja”

Hunajan korvikkeeksi sopii erilaiset siirapit. Agavesiirappi on lähimpänä hunajan makua ja koostumista. Sitä saa luontaistuotekaupoista, kuten hyvinvoinnin.fi. Agavesiirappi ja lähes kaikki muutkin siirapit ovat vegaanisia.

Agavesiirapin ja hunajan erot

Maultaan agavesiirappia on hyvin hunajan kaltaista. Se ei ole ihan yhtä makeaa ja koostumus on hiukan erilainen. Agavesiirappi nostaa verensokeria hillitymmin kuin hunaja. Agavesiirapista ei siis saa korkeaa verensokeripiikkiä, vaan tasaisen imeytymisen takia myös verensokeri pysyy tasaisena pidempään. Jos glykeeminen indeksi on sinulle tuttu, niin Gl-arvot ovat: sokeri 68, hunaja 55, agavesiirrappi ~15.

Agavesiirappeja on vaaleaa ja tummaa versiota. Tummaa on prosessoitu pidempään ja se on maultaan paljon vahvempaan. Kun siirryt hunajasta pois, kokeile ensin vaaleampaan agavesiirappia.

Mihin agavesiirappia voi käyttää

Agavesiirappia voi käyttää täysin samoihin käyttötarkoituksiin kuin hunajaa tai muita makeuttajia (esimerkiksi teehen, leivontaan, pannukakkuihin, smoothieen jne.).